Miehet sopivat keräävänsä nimiehdotuksia listaan, kumpikin omaansa. Elettiin jännittäviä aikoja ja tulevaisuus siinsi kirkkaana edessä, Bevil on kuvannut jälkikäteen yrityksen alkuaikoja. Kun rahoitus järjestyi Rothilta, tulevaisuus oli avoin. Mutta mikä yrityksen nimeksi tulisi?
Kumpikin miehistä lähestyi haastetta omasta näkökulmastaan, jotka usein, kuten tälläkin kertaa, olivat hyvin kaukana toisistaan.
Bevilin alkuperäisellä listalla korostui mielikuvitus: Kestrel, Odyssey, sekä muita aatesuunnilta kuulostavia tai mytologiaan viittaavia ehdotuksia, joita hän myöhemmin kutsui ”jokseenkin siedettäviksi”. Dickin lista näytti hyvin erilaiselta: United Bicycles, Eagle, National, American Bicycle Company.
Listat kuvaavat laatijoitaan erinomaisesti. Bevilin päässä syntyi tarinoita, Dickin aivot puolestaan puhuivat talouden kieltä. Ensimmäinen tukeutui tunteeseen ja kauneuteen, jälkimmäinen järkeen ja rakenteeseen. Kuitenkin nämä kaksi ajatusmaailmaa olivat kohdanneet ja toimivat hyvin yhteen.
Tarina siitä, miten Trek sai nimensä
Niihin aikoihin Bevil vietti paljon aikaa entisen Stellan työntekijän Tom Frenchin kanssa, joka oli paikalla myös sinä iltana, kun Dick Nolan näytti, miten pyörän runko kasataan. French, joka tuli myöhemmin Trekille töihin myyntiin ja markkinointiin, mainitsi nimen ensimmäisenä: ”Oletteko harkinneet nimeä Trek?” hän kysyi Bevililtä. ”Se on eteläafrikkalainen sana.”
Bevil oli syntynyt Etelä-Afrikassa, mutta hän ei ollut tullut ajatelleeksi kyseistä sanaa. Se jäi pyörimään hänen mieleensä. Ja hän lisäsi sen listaansa.
Myöhemmin Dick ja Bevil tapasivat tuttuun tapaansa Milwaukeen ja Madisonin puolivälissä Lake Millsissä sijainneessa Pine Knoll ‑ravintolassa. He istuivat toisiaan vastapäätä, nimilistat asetettuina keskelle pöytää.
Bevil luki ensin Dickin listan – eikä voinut olla nauramatta. ”Et ole tosissasi,” hän sanoi. Listojen välisiä eroavaisuuksia ei voinut olla panematta merkille. Bevilin listalla korostui mielikuvitus. Dickin puolestaan käytännöllisyys, kaunistelemattomuus ja suoruus.
Heidän välissään pöydällä oli kahden erilaisen ajatusmaailman välinen kuilu. Ehkä molemmat tiedostivat asian siinä hetkessä. Heidän kumppanuutensa ei kummunnut yhteisestä sopimuksesta, vaan kahdesta täysin erilaisesta tavasta hahmottaa maailmaa.
Päätöksen nimestä teki silti loppupeleissä Dick. Hänen rahansa olivat pelissä. Selatessaan Bevilin nimilistaa hän pysähtyi yhden sanan kohdalle: Trek.
Nimi oli lyhyt ja yksinkertainen ja siinä oli vaikea erehtyä. Bevil ja Dick eivät ehkä osanneet ajatella vielä silloin, että nimi oli myös kansainvälinen ja se oli helppo lausua millä tahansa kielellä.
Dickin nimiehdotuksissa korostui isänmaallisuus sekä vakaus. Hän päätyi valitsemaan Bevilin listalla olleen nimen Trek, mikä luettakoon hänen ansiokseen sekä hänen äärimmäisen jalomielisyytensä tulokseksi. Pine Knoll ‑ravintolassa käydyissä keskusteluissa Dick päätti luottaa tunteeseen, joka ohitti hänen businessvaistonsa: tunteeseen, joka sanoi, että nimi olisi oikea valinta tulevaisuuden kannalta.
Päätös tapahtui vähäeleisesti, mutta se oli merkittävä. Se oli omalla tavallaan täydellinen kompromissi kahden ääripään välillä. Nimi edusti Bevilin luovuutta sekä Dickin tarkkuutta. Taide ja järjestys.
Nimi sopi joka tilanteeseen. Se tarkoitti eteenpäin suuntautuvaa liikettä. Sekä matkaa. Ja juuri sellaista he olivatkin aloittamassa.