Neljätoista vuotta sitten Trekin talouspäällikkö LaToscia James (joka tunnetaan toimistossa LT:nä) esitti ajatuksen ilmoittautumisestaan ensimmäiseen triathloniinsa. Hän ei osannut edes uida.
LT sattuu olemaan sellainen ihminen, joka voi tehdä (ja tekee), mitä tahansa mihin hän päättää ryhtyä. Ja hän tekee sen vielä sellaisella tyylikkäällä, rennolla arvokkuudella, joka saa sinut miettimään, että ehkä sinäkin pystyt siihen.
Kun LT:n kanssa puhuu, tuntuu siltä kuin hän olisi aina ollut ystäväsi, myös silloin vaikka hänet olisi juuri tavannut. Hän on hauska, itseään vähättelevä ja avoin miellyttävällä, hellyttävällä tavalla. Hän antaa itsestään hyvin anteliaan ja epäitsekkään vaikutelman. Ei ole salaisuus, miksi ihmiset tulevat LT:n kaltaisen ihmisen avuksi. Jokin hänessä saa sinut tuntemaan, että hänen menestyksensä kohottaa kaikkia hänen ympärillään – aivan kuin hänen voittonsa kuuluisivat meille kaikille.
Kun LT ilmoittautui vuonna 2024 Quadruple Anvil -kisaan – ultratriathloniin, joka on neljä kertaa Ironmanin täysmatkan pituinen – hän uskoi, että hänellä oli pitkä, yksinäinen matka edessään. Hänen ystävillään Trekillä oli kuitenkin muita suunnitelmia.
Shane Brown, Trekillä työskentelevä valmentaja, ohjasi LT:tä hänen kahdessa päivittäisessä harjoituksessaan seitsemän kuukauden ajan ennen tapahtumaa. Biomekaniikan pääinsinööri Kyle Russ hioi LT:n Domane-pyörän istuvuuden täydelliseksi ja varusti sen aerodynaamisilla lisätangoilla, jotka auttoivat LT:tä pitämään olonsa mukavana ultrapitkillä pyöräilyosuuksilla. Allie Petersen, LT:n tiimiin kuuluva rahoitusanalyytikko ja entinen yliopiston ykkösdivisioonatason uimari, tapasi LT:n Trekin pääkonttorin läheisellä uima-altaalla ja auttoi häntä parantamaan uintitekniikkaansa.
Mutta suuren tapahtuman koittaessa LT tiesi olevansa omillaan. Hänen olisi uitava 15,45 kilometriä avovedessä ja pyöräiltävä sen jälkeen 720,99 kilometriä. Lopuksi hänen olisi juostava 168,66 kilometriä – mikä oli tapahtuman ainoa osuus, jossa hänellä sai olla jäniksiä apunaan. Mutta kuka haluaisi tulla hölkkäämään keskelle ei-mitään ja vieläpä keskellä yötä?
Uinti vei LT:ltä 7,5 tuntia. Työkaverit ja ystävät kannustivat häntä rannalta. Pyöräily koetteli hänen päättäväisyyttään kipeillä hauiksilla, satulakivuilla ja pitkillä pimeiden, hiljaisten teiden pätkillä. Työkaverit ja ystävät kannustivat häntä tien viereltä ja ohittavien autojen ikkunoista. Juoksun lopun lähestyessä LT ei pystynyt enää edes nostamaan käsiään – hänen oli taivutettava päänsä käsiinsä syödäkseen. Hän kuitenkin löysi itsestään vielä energiaa hymyilyyn, kun hänen loppumattomien tukijoukkojensa odottamaton läsnäolo motivoi häntä.
Näin Trek asettui tukemaan yhden työntekijän ultrapitkää triathlonia
Aina kun tie vaikutti liian pitkältä tai maksimiaikarajan saavuttaminen tuntui mahdottomalta, uusi työkaveri ilmestyi paikalle. He saapuivat vuoroissa, kannustivat häntä jatkamaan ja juoksivat hänen kanssaan läpi yön varhaiseen aamuun saakka.
”En todellakaan odottanut sitä”, LT kertoo. ”Mutta pystyin löytämään täydellisen ilon kärsimyksestä näiden ihmisten ansiosta, jotka tulivat paikalle minua varten. Näkökykyni oli heikentynyt puoleenpäivään mennessä. Näin kaiken kahtena. Mutta nauroin ja puhuin koko ajan.”
Ja kun LT lähti viimeiselle kierrokselle miehensä kanssa, joka soitti Rockyn tunnusmusiikkia puhelimestaan, hän olisi voinut vannoa, että koko kylän väki seurasi hänen perässään.
Kisan maksimiaikaraja oli 96 tuntia. LT tuli maaliin ajassa 94 tuntia 15 minuuttia nukuttuaan vain yhteensä kuusi tuntia. Se on uskomaton uroteko kestävyydessä ja käsittämätön saavutus suurimmalle osalle ihmisistä.
LT ylitti maaliviivan yksin – hän saattaa itse asiassa olla ainoa nainen Yhdysvalloissa, joka on koskaan suorittanut loppuun vastaavan haasteen. Mutta pohtiessaan saavutustaan LT hämmästelee eniten hänen avukseen tullutta yhteisöä.
”Trekin kulttuuri on erilainen. Ja erilainen on hyvä”, hän sanoo. ”Niin monet ihmiset tulivat auttamaan ja kannustamaan minua. Minä olin se, joka päätti tehdä tämän, ja minä olin se, jonka kehoa käytettiin. Mutta kaikkien henki minun henkeni sisällä oli se mikä sai minut maaliviivalle asti.”