Trek Madonen jatkuvan uudistamistyön taustat

Vuonna 2015 Trek toi markkinoille radikaalisti parannetun version pitkään mallistossa olleesta maantiekilpapyörästään. Se oli viidennen sukupolven Madone, mutta se erosi edellisestä sukupolvesta niin järkyttävästi, että se olisi voinut olla kokonaan uuden kategorian pyörä. 

Niin se itse asiassa olikin. Mallivuoden 2016 Madonesta tuli kruununjalokivi superpyörien kasvavassa kategoriassa. Niin Trekillä kuin muuallakin sitä ryhdyttiin kutsumaan ”ylivertaiseksi kilpapyöräksi”, koska siinä oli saatu kohdalleen aerodynamiikka, ajomukavuus ja keveys, mitä pidettiin lähes saavuttamattomana. 

Se teki vaikutuksen lehdistöön, urheilijoihin ja asiakkaisiin. Mutta projektista vastanneet ihmiset tiesivät pystyvänsä parempaan. 

Muutama päivä lanseerauksen jälkeen vanhempi teollinen muotoilija Jon Russell järjesti kokouksen joukolle ajattelijoita. Hän kutsui paikalle projektin tärkeimmät sidosryhmät – 2016 Madonen kehityksestä ja luomisesta vastanneet henkilöt – sekä edustajia tuotteiden, teollisen muotoilun ja markkinoinnin puolelta sekä Performance Research -tiimistä. 

Hän ojensi kaikille läsnäolijoille nipun muistilappuja ja kysyi yksinkertaisen kysymyksen: ”Miltä parempi näyttää?” 

Yksi kerrallaan he raapustivat ideoita muistilappuihin ja kiinnittivät ne runkoon. Kokouksen lopuksi koko pyörä – jota oli pidetty kaikkien aikojen mahtavimpana maantiepyöränä – oli peittynyt toivelappuihin. 

”Yhdessäkään lapussa ei lukenut ’tämä osa on loistava, älkää muuttako sitä’”, muistelee tuotesuunnittelujohtaja Hans Eckholm. ”Olemme ylpeitä työstämme, mutta ei ollut kohteliaisuuksien aika. Oli aika olla julma.” 

”Trekillä ihmisillä on suurempi yhteys tuotteeseen kuin missään muissa aiemmissa työpaikoissani”, Eckholm kertoo. ”Kaikilla osastoilla työntekijät näkevät polkupyörän ponnistelujensa tuloksena. He ottavat sen henkilökohtaisesti.” 

Lopulta mallivuoden 2016 Madonessa ei ollut yhtään ainoaa osaa, jota ei olisi voinut kehittää. Viidennen sukupolven Madonen saaminen nykyiseen tilaansa oli vaatinut suunnattomasti työtä, ja pyörän kehittäminen kuudennen sukupolven Madoneksi vaati myös suunnattomasti työtä ennen kuin se oli valmis tuotantoon vuonna 2019. 

”Tämä on tärkeä tehtävä – tarkastellaan mitä on tehty ja ollaan rehellisiä siitä, mitä voisi parantaa”, Eckholm sanoo. ”Me olemme tekemisissä tuotteen kanssa suoraan, mutta ajatus jatkuvasta kehityksestä on levinnyt Trekillä kaikkialle. Teki mitä tahansa, omasta työstään voi olla ylpeä. Ei kuitenkaan voi ajatella, ettei parantamisen varaa olisi.” 

Voitte varmaan arvata, mitä tapahtui seuraavaksi. Vuosi julkaisunsa jälkeen, kun oli kulunut riittävästi aikaa testitulosten ja palautteen keräämiseen jälleenmyyjiltä, urheilijoilta ja asiakkailta, kuudennen sukupolven Madone joutui vuorostaan tarkasteluun. Ja sitten seitsemännen. Ja nyt kahdeksannen. Se peittyi muistilappuihin edeltäjiensä tavoin, ja niin kävisi myös sen seuraajille. 

Ei ole loppua, ei täydellisyyttä. Mutta tämä tosiasia ei koskaan estä meitä tavoittelemasta sitä.