Rapha Prestige Osa II: Tähtää korkealle, kaiva pintaa syvemmälle.

Itsestään selvyyden osoittaminen

Kymmenen mailia Rapha Women's Prestige-ajon alusta, heti Golden Gate-sillan jälkeen, ajo alkaa olla rankkaa, kymmenen mailia ylös Mount Tamalpais-vuorta, viimeiset neljä pitkin soratietä, nousua 2572 jalkaa (784 m). Me tunsimme jokaisen tuuman. Palkintonamme oli upea näköala alapuolella olevalle rannikolle ja tyytyväisyys siitä, että me olimme tehneet lähes neljänneksen koko päivän nousuista.

Mount Tamin jälkeen (missä eräs hullu kaveri nimeltä Gary Fisher alkoi 70-luvulla ajaamaan pyörällä alas vuoristoteitä, Mount Tam on siis maastopyöräilyn epävirallinen syntymäpaikka), tie oli vähän tasaisempi. Vain upeita maisemia ja paha vastatuuli seuraavilla 20 maililla.

40 mailin kohdalla me saimme tietää, että me olimme niukasti ylittäneet aikarajamme. Tiesimme, että näin voisi käydä, koska talvella oli harjoiteltu niin vähän. Silti se tuntui pahalta. Meille annettiin uusi reitti, joka oli 20 mailia lyhyempi. Pitäisikö meidän hyväksyä se ja DNF lopputuloksessa? Tai ajaa koko reitti, vaikka me lopettaisimme pimeässä? Me halusimme kaikki ajaa täyden kilpailun .... mutta pienen harkinnan jälkeen me tajusimme, että yksi tai kaksi meistä ei ehkä selviäisi täydestä matkasta. Ottaisimmeko riskin, että osa tiimistä jää jälkeen? Taatusti ei. Me valitsisimme lyhyemmän reitin ja ylittäisimme maalilinjan yhdessä, kilpailun tulokset saisivat jäädä sikseen.

Mailit 40-80 olivat tuskaista, auringon poltteen sumentamaa maisemaa. Fairfaxin kaupungissa meidän piti tehdä toinen reittipäätös. Pitäisikö valita 20 mailin helppo rullaus takaisin Raphaan, kuten monet tiimit tekivät? Vai valitako tuskainen ja urhean voittoisa nousu pitkin mäkiä, joita kutsutaan nimellä Seven B*tches (seitsemän n*rttua)? Hmm, kyllä: tuskaa ja voitto.

Jotkin viimeisistä mäistä olivat niin jyrkkiä, että oli melkein mahdotonta polkea täysiä polkaisuja. Me kramppasimme. Me itkimme. Me kannustimme toisiamme jatkamaan. Me teimme sen! Me nautimme maisemista ylhäällä, sitten ma ajoimme pyöräilykerholle nauttimaan vastaanotosta ja halauksista sekä oluesta ja makkarasta. Se oli balsamia wisconsinilaiselle sielulle ja upea päätös ajolle, jota emme unohda koskaan.

Kiitos, Rapha!


Inspiroidumme Trek-pyörillä ajavista suurista urheilijosta, maailmanmestareista viikonloppusankareihin. He muistuttavat meille, miten tärkeää on unelmoida suuruudesta, ja motivoivat meitä tekemään parhaamme.


Jaa tarina

Me jatkamme Trekin naisten Rapha Prestige -tarinaa kymmenen mailin jälkeen, polkien kohti Mount Tamia sekä rankkaa ja mäkistä, tuntematonta matkaa.


Tai käytä tätä linkkiä:
http://www.trekbikes.com/fi/fi/stories/2013/04/raphaprestigepart2

Pyörät (0)

Valitse korkeintaan kolme pyörämallia vertailuun.



アンケート調査へのご協力

およそ10分間のアンケートに答えていただくことで、1万円相当のボントレガー商品を抽選でプレゼント致します。