1. Loading...

Kaksi kaverusta, kolme pyörää, matkailuauto ja ikimuistoinen kisa

Haaste konkretisoitui harkitsemattoman kommentin seurauksena. René Wildhaber – parhaiden kanssa pyöräilevä enduroammattilainen, jolla on tapana jäädä aina välillä eläkkeelle – oli saanut tarpeeksi mekaanikkonsa ajotavasta.

Renén kaltaiset legendaariset enduroajajat ovat kärsivällisiä ja laskelmoivia, mutta hitaalla menolla hän ei lunastanut paikkaansa lajin kärjessä. ”Hidas meno” on myös tapa kuvata ajotapaa, jolla hänen mekaanikkonsa, valokuvaajansa, ystävänsä ja kuljettajansa Urban Engel ohjasi autoa Italian Rivieralla pidettävän Enduro World Seriesin kilpailua ympäröivillä teillä.

Kaikki muu oli täydellistä. Italian ruoka, kahvi ja polut ovat Renén suosikkeja, ja hän nousi jopa palkintokorokkeen korkeimmalle sijalle Masters-sarjassa. Todellisuus roikkui kuitenkin tumman pilven lailla koko viikonlopun ajan tämän sveitsiläisen maastopyöräilijän yllä: paluu Sveitsiin tarkoittaisi 500 kilometrin pituista reissua matkustajaistuimella Urbanin matkailuauton ponnistellessa tuskallisen hitaasti valtatiellä.

Kyseessä ei ollut mikään uusi hankala tilanne. Parivaljakko tiesi, että he kulkivat eri tahdilla ollessaan ratin takana, ja heidän pitkäaikainen ystävyytensä oli muodostunut tästä huolimatta. Asiat kärjistyivät kuitenkin lopulta Finale Liguressa pidetyn Enduro World Seriesin kilpailun jälkeen.

”Nopeammin”, René sanoi.
”Ajan omaa tahtiani”, Urban vastasi.
”Pysyisit edes tuon kolmipyöräisen Piaggion vauhdissa”, René tokaisi.
”Jos et pidä ajotavastani, voit ajaa kotiin pyörälläsi”, Urban sanoi.

Renéllä välähti. Hän kävi nopeasti tavaroita läpi ja totesi: ”Juuri niin minä teen. Ja olen ennen sinua perillä.”

Näin kisa sitten alkoi.

Renéllä oli valikoimassaan Madone, Slash ja sähköavusteinen Powerfly – kolme selvästi erilaista polkupyörää, joilla jokaisella oli roolinsa pitkällä matkalla takaisin Flumserbergiin. Urbanilla oli pyörien päällä liikkuva kotinsa, hänen uskollinen matkailuautonsa.

Madone: Finale Ligure–Milano–Splügenpass

Kuten useimmat aamut Italian Rivieralla, kisa-aamu alkoi cappuccinon äärellä. René valitsi Madonen nousuunsa rannikolta Pojoen laaksoon ja ylsi alamäissä 80 kilometrin tuntinopeuteen.

”Se vaatii jonkin verran kanttia”, hän kertoi, ”mutta näin jäykällä rungolla se ei ole mikään ongelma.”

Hän rullasi 200 kilometrin jälkeen katedraalin aukiolle selkeänä ensimmäisen etapin voittajana, kun Urban vielä pyöri matkailuautoineen Milanon keskustassa.

Seuraavana päivänä René jatkoi matkaa Madonella nousten Italian Sveitsistä erottavaan Splügenpassin solaan 2 115 metrin korkeuteen. Reitti oli kova sekä Renélle että Urbanille. Korkeusero oli haaste matkailuauton moottorille, ja kiemurtelevat tiet kävivät Urbanin käsille.

Slash: Splügenpass–Ilanz

Kun Urban lopulta saavutti Renén Splügenpassin solassa, René vaihtoi Madonen lempipyöräänsä Slashiin, kiiti alas roomalaisten yli 2 000 vuotta sitten rakentamaa vuoristotietä ja kääntyi sitten kapealle polulle Graubündenin kantoniin. Jopa Renén vauhdilla Slash tasoitti töyssyt ja muutti epätasaisen kinttupolun sulavasti eteneväksi maastopyöräreitiksi.

Sillä välin Urban ja hänen vierivä loma-asuntonsa luistelivat alas Splügenpassin mutkia. Sekä René että Urban olivat omassa elementissään. Kun he kohtasivat Ilanzissa, René vaihtoi pyörää viimeisen kerran.

Powerfly: Ilanz–Panixerpass–Flumserberg

Viimeinen päivä oli rankin. Panixerpassin sola on jyrkkäseinäinen. Sola on luonteeltaan sellainen, että tavallisella maastopyörällä liikuttaessa pyörää pitäisi kantaa selässä. Renén 250-wattisella Bosch-moottorilla varustettu Powerfly suoriutui kuitenkin nousuista tehokkaasti ja antoi hänen ajaa 95 % reitistä. ”Minun oli pidettävä reppuani vatsan puolella saadakseni eteen enemmän painoa ja pitääkseni etukiekon maassa”, René kertoi.

Hän vietti yön vuoristomajassa Urbanin madellessa pitkin Reinin vartta Graubündenin kantonin halki. Jos joku olisi laittanut jokeen paperiveneitä, ne olisivat jättäneet matkailuauton taakseen.

Viimeinen etappi näiden kahden herrasmiehen välistä haastetta käsitti reitin Panixerpassin solasta Glarusin kantonissa sijaitsevaan Sernftalin laaksoon ja sieltä takaisin ylös viimeiseen määränpäähän, Flumserbergiin. René iski kannuksensa Powerflyn kylkiin ja Urban pisti tallan pohjaan nostaen nopeutensa valtatiellä 81 kilometriin tunnissa.

Päästyään lähes kotiin René käänsi pyöränsä tuttuihin maastoihin ja valitsi kaksi polkua, joiden suunnittelussa hän oli mukana Flumserbergissä. Hän polki Powerflynsä Prodkammin huipulle ja viiletti alas Red Fox- ja Blue Salamander -reittejä. Se oli täydellinen päätös täydelliselle ajoreissulle. Tai niin René luuli.

Pysäköintialueella rennon oloinen Urban astui ulos matkailuautostaan. Viidensadan kilometrin taittaminen ilman kärsimätöntä kumppania sopi hänelle hyvin.

Lopulta kisa sovittiin tasapeliksi, ja molemmat olivat yhtä mieltä siitä, että kyseessä oli kaikkien aikojen paras paluumatka Italian Finale Liguressa järjestetyistä Enduro World Seriesin kilpailuista. Oli sitten jänis tai kilpikonna, matkan teko on hauskaa, kun sen saa tehdä omaan tahtiin.

Tuotevertailuun valitut

Aloita vertailu
Suomi / Suomi
You’re looking at the Suomi / Suomi Trek Bicycle website. Don’t worry. We’ve all taken a wrong turn before. View your country’s Trek Bicycle website here.